Pvc-peitteinen kalaallas

Niityt lisäävät ihmisten hyvinvointia ja rannikkoyhteisöjen talouksia, mutta eväkalojen vesiviljelystä peräisin olevan jätemateriaalin tiedetään vahingoittaneen meriheinäpopulaatioita maailmanlaajuisesti.

Kyproksen rannikolla Välimerellä monet kalanviljelylaitokset on kuitenkin siirretty syvemmille vesille - ja merenpohjassa aiempien sijaintiensa alla niityt kukoistavat jälleen.

Marine Environmental Researchin artikkelissa tutkijat sanovat, että tämä voisi olla positiivinen esimerkki työskentelystä muualla maailmassa.

Tutkimusta johtivat Plymouthin yliopiston tohtoriopiskelija Demetris Kletou ja tutkimusassistentti Periklis Kleitou, jotka molemmat työskentelevät myös MER:ssä Kyproksella. Siihen osallistuivat myös meribiologian professori Jason Hall-Spencer ja meriekologian professori Martin Attrill.

Se keskittyi Posidonia oceanican pesäkkeisiin, jotka muodostavat yhden Välimeren tärkeimmistä mutta uhanalaisista rannikkoekosysteemeistä.

Kun kalanviljely aloitettiin Kyproksen ympäristössä 1990-luvun puolivälissä, häkit ankkuroitiin meriheinäpesien yläpuolelle, mutta tuotannon laajentuessa ne siirrettiin syvemmille vesille.

Tämän vaikutuksen arvioimiseksi tutkijat perustivat neljä havaintopaikkaa lähelle suuria kalanviljelylaitoksia, jotka olivat äskettäin muuttaneet toimintaansa, ja suorittivat mittaussarjan viiden vuoden aikana 11 kiinteällä koealalla kussakin paikassa.

Niissä tarkasteltiin meriheinän peittävyyden prosenttiosuutta, versotiheyttä, plagiotrooppisten juurakoiden prosenttiosuutta, versojen altistumista, lehtien morfometriaa sekä sedimentin orgaanisen aineksen pitoisuutta ja raekokoa.

Tulokset osoittivat, että meriheinärajat olivat edenneet kaikilla alueilla 1,2–9 cm vuodessa. Vähennykset ilmenivät eniten Limassolin kaupunkia lähimpänä sijaitsevalla alueella, ja ne johtuivat muista ympäristötekijöistä, koska se oli kauimpana kalanviljelytoiminnasta.